Ampumista.

Torstaina 26.5. oli meidän ryhmäläisille (ja muutamalle muulle) järjestetty mahdollisuus mennä koiran kanssa totuttelemaan haulikon laukauksiin.

Päätin lähteä Mimosan kanssa, johtuen luonnetestissä sattuneista piippauksista. Tällä kertaa (kuten ei ennen luonnetestiäkään) ei ollut mitään ihmeellistä laukausten suhteen. Kannatti lähteä, tuli ainakin itselle levollisempi mieli.

Jäin tekemään samaan paikkaan kaksoismarkkeerauksen. Meni ok, paremminki olis voinu onnistua. Vähän meni hakemiseksi. Vähän helpompaa harjoitusta siis jatkossa.

Taipparitreenit nro.3

Tänään (24.5.) oli taas taipparitreenit. Mä ainaki huomaan, että tulee tehtyä paljo enemmän treeniä kotonakin, kun joku säännöllinen kokoontuminen. Tykkään!

Tänään piti olla "vain" harjoitusta jäljellä nutta toisin kävi! Treenipaikalla oli kolme eri pistettä; vesityöskentely, jälki ja hakuruutu. Ei muutaku jonon perään vaan (meitä oli kolme eri ryhmää paikalla).

Suunnistettiin Mimosan kanssa eka jäljelle. Ensin haisteltiin pupua. Kiinnosti kyllä, mutta ei ottanu suuhun. Ei muutaku pupu kotoa tuodun sukan sisään. Ei mitään ongelmaa, otti suuhun ja kantoi! Varsinaista jälkeä ei tehty. Tämä oli jo huomattava edistysaskel!

Seuraavana vesipisteelle. Ensin lyhyt markkeeraus damilla, kuitenkin sen verran pitkä, että jalat irtos pohjasta. Lähti innokkaasti, ui damille, otti sen suuhunsa ja rantaan. Tosin dami tipahti suusta, kun piti alkaa pudistella turkkia. Sen jälkeen sami suuhun ja mulle käteen.

Seuraavaksi pidempi markkeeraus damilla. Sama kuvio toistui. Sen jälkeen kouluttaja jollaan, pitkähkö markkeeraus lokilla. Mimo lähti innokkaasti, ui (se pitää uidessaan jännää ääntä, ei kuitenkaan piippaa), otti lokin ja toi käteen tiputtamatta :) Yes!

Jäljellä siis enää hakuruutu. Ennen hakua laitoin variksen sukkaan ja harjoiteltiin kantamista. Hienosti meni, ei mitään ongelmaa ottaa suuhun. Hakuruutu tehtiin kuitenkin dameilla. Ja se vasta hyvin meni! Nopea hakutyöskentely, löysi kaikki damit ja palautti käteen saakka!

Ei voi muutaku olla erittäin tyytyväinen illan treeneihin! Viime viikkoisesta epätoivosta ei enää mitään tietoa! Toivotaan, että jatkuu yhtä hyvin.

Eli siedätystä vain kehiin, sekä variksen että kanin suhteen.

Toko-treenit nro. 1

Tänään (22.5.) alkoi Pirkan Nuuskujen tutustu tokoon kurssi. Me ilmoittauduttiin aika viime tippaan, kun olin elätellyt toivetta päästä vepe-kurssille. No, vepeen päästiin vain jonoon joten kokeillaan sitten tokoa :)

Oon Mimosan kanssa käyny pentutokossa silloin aikoinaan, sen jälkeen vain perustottelevaisuus koulutuksissa, mielen virkistykseksi. Nyt ajattelin kuitenkin vielä koittaa, että voisko toko olla meidän laji (viime syksyisen kannustuksen vuoksi, Kiitos!)

Ekalla kerralla suurinosa ajasta meni lähinnä kuunteluoppilaana. Kokeiltiin seuraamista, katsekontaktia, vauhdista seisomista...

Ihan ok, ei vain oikein tiennyt miten meni, itse kun on aika vaikea nähdä onko asento just kun ei oo peiliä. Toko kärpänen ei ainakaan vielä puraissu. Katsotaan, miltä seuraavat neljä kertaa vaikuttaa.

Damin kantoa.

Viimeisten treenien mennessä hieman penkin alle, aloitin tekemään harjoitusta ensin damilla.

Eli dami sukkaan ja kantamista. Sujui hyvin, ei pudottelua ja luovutti käteen (tein useampana päivänä). Seuraava askel olisi laittaa varis sinne sukan sisään ja tehdä kantoharjoituksia.

Niitä kohti!

Taipparitreenit nro.2.

Tänään suunnattiin samaan paikkaan kuin viime viikollakin. Tänään (16.5.) oli vuorossa hakuruutu.

Intoa puhkuen siis treeneihin. No, ei menny niinku Strömsössä. Mimosa ei meinannu huolia varista suuhun.  Kädestä ei ottanut, mutta heitettäessä haki. Matka jatkui siis ruudulle.

Ruutuun vietiin viisi varista, lisäksi yksi heitettiin. Markkeerauksen pudotessa maahan lähetin Mimon matkaan. Löysi vaivatta, vaan ei tuonut. Lähti syvemmälle hakuruutuun. Kävi järjestäen jokaisella variksella ja tuli mun luo. Ilman variksia. Meinasko loppua huumori? Pikkusen.

Houkuttelemalla saatiin se hakemaan pari. Siihen se sitte jäi.

Treenien lopuksi tutustuttiin pupuun. Haisteli, mutta ei ottanut.

Kotiin treenaamista sukan kera. Ensin sukka damin päälle ja kantoa. Seuraavaksi variksen päälle ja kantoa. Huoh. Toivottavasti auttaa!

Kaksoismarkkeeraus.

Saatiin viime treeneissä hyviä neuvoja uusista treeneistä. Niimpä tänään (15.5.) käytiin kokeilemassa kakkosmarkkeerausta.

R meni ehkä 15 metrin päähän meistä (oon ihan onneton arvioimaan matkoja). Ensin heitti meistä vasemmalle kannon lähelle damin, lähetin Mimon hakemaan. Sitten meistä oikealle heitto, Mimo hakemaan. Näin tehtiin kaksi kertaa.

Sitten R heitti ekaksi vasemmalle damin ja seuraavaksi oikealle damin. Lähetin Mimosan hakemaan. Suunnisti ekaksi oikealle, palautti käteen. Uusi lähetys, suuntasi oikeaan paikkaan, vähän meni hakemiseksi, mutta löysi ja palautti käteen.

Olin oikein tyytyväinen. Tätä täytyy alkaa opettelemaan. Alku vaikuttaa lupaavalta :)

Luonnetesti 14.5.11

Puolen päivän aikaan käännettiin auton nokka kohti Ylöjärveä päämääränä SKL:n luonnetesti.

Itse en ole koskaan ennemmin ollut katsomassa testiä. Olikin hyvä, että kirjeessä kehotettiin tulemaan hyvissä ajoin paikalle, että näkee ainakin edellisen suorituksen.

Mua jännitti ihan kiitettävästi, mutta kuten tavallisesti se loppui kun tositoimiin päästiin (onneksi!). Startattiin päivän toiseksi viimeisinä.

Aluksi siis kyseltiin koiran taustaa (ikää, asumismuoto, perheen muut eläimet jne.), jonka jälkeen tuomari rupesi leikkimään koiran kanssa koivu klapilla. Mimosa leikki hyvin mukana, mutta ote oli pehmeä. Tästä siirryttiin kelkan luokse.

Tuomari veti kelkkaa (jolle oli puettu takki ja pipo) "sykäyksittäin" lähemmäs meitä. Mimo suhtautui tähän tulokkaaseen hieman varauksella, mutta ei pelännyt. Kuvittelin, ettei olisi tullut lähellekään kyseistä kapistusta.

Seuraavaksi vuorossa peltitynnyri ja sateenvarjo. Kävelimme ulkorakennuksen vierustaa, ohitimme luiskan päällä lepäävän tynnyrin ja jatkoimme matkaa kohti roskista. Kohdalla roskiksen takaa avattiin sateenvarjo, Mimo murahti sille. Heti piti kääntyä pois ja jatkaa matkaa takaisin. Luiskan ohitettuamme, tynnyri vieritettiin alas, Mimo säikähti, mutta ei pelännyt. Heti seurattiin tynnyriä ja mentiin haistelemaan sitä. Tämän jälkeen kävellen sateenvarjopaikan ohi, eikä mitään ongelmaa.

Tästä suunnattiin kohti hyökkääjää. Lähdimme kävelemään kohti yhtä isoa puuta, rappusten takaa toinen tuomareista hyökkäsi meitä kohti. Silloin piti pysähtyä. Ja tämä meni niinkuin arvelinkin. Mimosa ei tehnyt elettäkään puollustaakseen. Tämän jälkeen luoksetulo, ok.

Sitten kohti pimeää huonetta. Annoin Mimon toisen tuomarin huostaan. Lähdin itse kohti pimeää huonetta, kutsuin Mimoa, menin sisään ja vedin oven perässäni kiinni. Toinen tuomarivei mut kolmanteen huoneeseen. Matkalla "mun huoneeseen" maassa oli ainakin vahakangasta ja peltinen roskis(?). Valot sammutettiin, toinen tuomari toi Mimon sisään pimeään huoneeseen, molemmilla tuomareilla oli taskulamput päällä. Mimon piti etsiä mut ja mä en saanu pitää mitään ääntä (ja musta tuntui, että miten mä voin hengittääkkin niin kovaan ääneen :D). No, Mimo löysi mut hetken kuluttua. Valot päälle ja takaisin ulos.

Testi lähestyi loppuuan.

Vein Mimon seinän viereen ja kiinnitin lyhyeen köyteen (tässä näkyi pieni jännitys, ei meinannu saada lukkoja auki ja kiinni ;), minä nurkan taa piiloon.

Toinen tuomari lähestyi piilosta keppi kädessä ja huppu päässä Mimoa kohti. Mimo oli kovin rauhaton ja paineistui huomattavasti. Niimpä tuomari ei vienyt ihan loppuun asti tätä. Mimo oli rauhaton.

Lopuksi vielä ampumiset. Käveltiin tuomareita kohti, he antoivat merkin piti pysähtyä. Nurkan takaa ammuttiin (ilmaan) Mimo terästäytyi. Ammuttiin toisen kerran, Mimo alkoi vinkumaan (mitä se ei koskaan ennen oo laukausten yhteydessä tehnyt). Rauhoittui ja ammuttiin vielä kolmannen kerran. Taas terävänä ilman ääntä.

Täytyy myöntää, että testi oli todella mielenkiintoinen. Tuomarit osasivat asiansa ja lukivat koiraa. Mitään ei tehty enempää, ettei koiralle jäisi traumoja.

Läpi meni, pistein 168!!! Yes.

Loppupäivä otettiinki rennosti, nauttien elämästä!

Ekat taippari treenit.

Tänään oli ekat taipparitreenit (Pirkan nuuskujen). Saavuttiin sovitusti paikalle, Mimosalla riitti virtaa vaikka muille jakaa :D

Hiekkakentällä tehtiin ekaks muistinouto, onnistui hyvin. Mitä nyt piti käydä kierros esittelemässä kouluttajille ;)

Sitten siirryttiinkin metsään, jossa tehtiin kaksi markkeerausta. Meni hienosti, palautukset käteen saakka.

Saatiin vielä lopuksi hyviä neuvoja miten alkaa treenaamaan kakkosmarkkeerauksia ja lähihakua. 

Onni on kyllä hyvät kouluttajat! 

Tervehdys!

Tässä blogissa seurataan Mimosan (Yarraman's Merry Go-Round s.06) elämää. Sen lisäksi kirjoittelen jonkin sortin treenipäiväkirjaa itseäni varten.

Toivottavasti viihdytte blogin parissa! Jätä toki vierailustasi jälki kommentteihin, ne piristävät mukavasti päivää!

Terveisin Marika ja Mimosa