Siedätystä.

Taas on bloggailu vähän jääny... treenattu kyllä ollaan, mutta ei niistä oo ollu sen ihmeellisempää kerrottavaa...

Isänpäiväksi suuntasimme Laihiaa kohti, se tarkoitti myös sitä että oli aika ensimmäisten siedätysten. Siis laukauksia... Meillä on kyllä kotona hommattuna Hui Kauhistus cd, mutta sen ammuskelut on aika kaukana haulikosta... 

Päätettiin aloittaa varovasti = haulikko jäi kotiin ja mukaan lähti pienoiskivääri äänenvaimentimella. Joo, jokun mielestä kenties liian varovaista, mutta haluan pelata varman päälle. 

Selvennykseksi vielä, että en usko Mimon kuitenkaan olevan paukkuarka, sillä tämä on alkanut vasta luonnetestauksen jälkeen. Kuitenkin 4,5 vuotta on menny laukauksia kuullessa hyvin. 

Ensimmäisenä linja harjoitus, vein Mimon kanssa damin tuon kaivon viereen ja palasin takaisin (tällä välin ampujalla (mun veli) oli aikaa hipsiä asemiin...).

Ja lähetys linjalle... ja sehän lähti ku raketti. (hyvä kaivella itte taskuja, mutta jonnekkihan se keltainen remmi oli tungettava, että löytyy... halusin kuitenkin remmillä varmistaa, että Mimosa pysyy paikalla vaikka laukauksia kuuluikin.)

Palautus käteen.

Sitten ampuminen kehiin, ensin laukaus sitten markeerausheitto samaiselle muistipaikalle. Ja taas tuli juostua...

Tehtiin neljä markkeerausta, Mimo kuumui normaalista hiukan enemmän, mutta ei ollut missään tapauksessa paniikissa.

Pitäis olla vain tuo ampuja vähän lähempänä, niin sais treenata useammin...

Lopuksi vielä haisteltiin pyssyä, oli se vain jännää...

Mutta mielenkiintoista.

Kiitos vain Mika ampumisesta ja Riku heitoista.

ps. Mimosalla alkoi juoksu viime viikolla... :)