Taipumuskoe Mjösund 16.10.11

Facebookissa ilmoitin taippareiden jälkeen päivittäväni blogin alkuviikosta, onhan tämä alkuviikko?!?!?? Nooh, viikko sinne tai tänne ;)

Pääsimme varasijalta nro. 2 taippareihin mukaan. Taipparit oli kaksipäiväinen ja meidän starttinumero oli 32, eli viimeisenä. Saavuin paikalle jo hyvissä ajoin. Yksin kun olin liikkeellä ja suunnistustaito kun on mitä on, niin piti varautua "muutamaan" ylimääräiseen mutkaan. Niitä ei onneksi ajellessa tullut.

Kerkesin seuraamaan muutaman aamupäivän koirakon, vesityöskentely oli ihan sitä mitä ajattelinkin (ollaanhan Mimon kanssa jo kerran ennemminkin startattu taippareissa), tosin ampuja oli todella lähellä verrattuna niihin kokeisiin, jotka oon ennemmin nähnyt. Hakualue oli laaja, helppokulkuista maastoa ja loivaa mäkeä.

Tuomari oli erittäin positiivinen yllätys! Antoi varmasti aikaa jokaiselle, mutta toimi asiallisesti ja ripeästi.

Nooh, sitten se vähä kerrottava jota on. Ensimmäisenä vesityöskentely, heitto rantaveteen. Yllätys yllätys Mimo lähti ihan suorilta hakemaa! Wuhuu! Yleensä ennenkuin Mimo on kastunu ekaa kertaa arpoo hieman mistä kohta menee, mutta ikinä ei oo jättäny menemättä. Sitten se toinen heitto, jota ennen seurasi laukaus. Mimo pelästyi, näki kuitenkin heiton ja lähti hakemaan. Jännittyi kuitenkin sen verran, ettei uinut lokille saakka. Lähetin uudestaan. Sama toistui.

No, vaikka toinen lokki ei tullut ylös, päästiin välissä koittamaan hakuruutua. Käveltiin sinne, ja Mimo oli edelleen ihan paniikissa. En saanut sitä rauhoittumaan, joten keskeytin kokeen ennen kuin ammuttiin toista kertaa. Tuomarin mukaan toinen viikonlopun viisaimmista päätöksistä.

Aika kallis kättelyreissu ja tietenkin harmitti, kun ei päästy kunnolla edes kokeilemaan. Suurin harmituksen aihe oli kuitenkin tuo laukauksen aiheuttama reaktio. Käytiin viime toukokuussa luonnetestissä, sitä ennen ei ikinä ole ollut laukausten kanssa ongelmia, mutta kylläkin sen jälkeen. Ei tosin sen jälkeenkään näin pahoja, mitä taippareissa nähtiin. Jos olisin seuraukset tiennyt, en olisi vienyt koko testiin. Mutta asiallehan ei enää mitään voi.

Onneksi Mimosa kuitenkin palautui nopeasti, sen huomasi myös moni paikalla olija. Nyt siis vain treeniä, saatiinkin hyvä ohje tuomarilta. Vain haulikko puuttuu... Jos jotakuta kiinnostaa tarjota haulikollista treeniseuraa, niin mielellämme otamme vastaan! :)

Tässä vielä skannattuna tuo pöytäkirja.

Näinhän siinä siis kävi: 

Kuva on joskus vuosia sitten leikattu Pohjalaisesta. Koristaa meidän jääkaapin ovea, on niin hauska!

Mikäli jotakuta jäi vielä jokin kysymys askarruttamaan mieltä, toivon että kysytte sitä suoraan minulta. Ikävä kuulla perättömiä puheita monen mutkan kautta. Sellaistakin noutajapiireissä on välillä havaittavissa.

No, uutta treeniä vain! Itseasiassa kävimme jo viime viikolla treenamassa. Seuraavana treeniohjelmassa pidemmät markkeeraukset, kakkosmarkkeeraukset ja linja (pimeänä) ja kehittymisen mukaan myös metsään.

Kaikkea näitä ollaankin jo ennemmin treenattu, mutta nyt vain varmemmaksi. Jos joskus sattuu niin hyvin käymään, että saadaan tuo haulikolla ammuskelu tutummaksi ja saatais taipparit läpi. Niin olis nuo alokasluokan liikkeet jo joten kuten hallussa. Ensi kesää odotellessa, riittää siis paljon treenattavaa ja odottamista! :)

Viimeistä viedään.

Tänään starttasi viimeinen leiripäivä. Meillä soi tänään kello aiemmin kuin muina päivinä ja päästiin (siis minä) ylös ilman ainoatakaan torkkua. Ohhoh. Syy lienee selvä. Klo 9.30 alkaa möllitokon makkaraluokka. Meidän starttinumero oli 7. Mua jännitti ihan sairaasti vaikka kyseessä oli hyvin leikkimielinen kisailu.

Nakkiluokassa sai palkata niin paljon kuin halusi sekä nameilla että leluilla. Sai käyttää käsimerkkejä, käskyjä, mitä vain keksi. Luokka alkoi yhteisellä luoksepäästäväisyydellä sekä paikallaan makuulla. Mä en käsitä mikä mun päähän meni, en käskeny Mimon olla kokoaikaa perusasennossa kun koiria moikattiin ja katseltiin hampaita. Murr. Olishan se sen osannu helposti!!! Paikallaan makuussa pysyi hyvin, jätin tosin hihnan roikkumaan maahan. Ihme varmistelua. Kyllähän se olis pysyny (matka ei ollu pitkä), paikoillaan piti olla 30 sek.

Tämän jälkeen jokainen koirakko kävi vuorollaan. Ensimmäisenä seuraaminen, piti kulkea liikkeenohjaajan käskyjen mukaan, sellainen L:n muotoinen kuvio. Mimo kulki iloisesti, virtaa piisas edelleen. Käännökset sujui paremmin kuin tähän asti!

Seuraavana vuorossa luvan odottaminen. Noin puolentoista metrin päähän meistä laitettiin pienen sangon päälle nameja. Koira ei saanu ottaa ilman lupaa. Mimo ei ottanut, vasta luvan saatuaan (sitä ennen katsekontakti). Siitä meille paha liike, että tämän jälkeen Mimo kulki nenä maas ettimäs nameja.

Siitä suoraan esteelle. Tätä liikettä ollaan kerran kokeiltu 4 vuotta sitten. Meillä oli vain 2 lautaa, ohjasin Mimon nakilla ja kädellä esteen toiselle puolelle.

Sitten istumaan ja luoksetulo. Liikkuri kysyi jo, että ollaanko valmiita, mutta Mimo pyöri ku väkkärä, eikä meinannu keskittyä (namien etsinnältä) istumiseen. Vihdoin viimein valmista ja Mimo jäi hienosti istumaan paikoilleen. Kävelin määrämatkan ja luvan saatua kutsuin luoksen. Namun avulla suoraan sivulle.

Viiemisenä tehtävänä oli vapaavalintainen liike tai temppu. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyttiin ryömimään. Käytin apuna nakkia ja pidin kättä selän päällä.

Kokonaisuutena meni ihan kivasti, mutta hermoillessa unohdin luottaa koiraan! Voi voi.

Lopputulos oli kuitenkin hyvä, jaettu kolmas sija

1. Luoksepäästävyys/paikalla makuu 9 pistettä.
2. Seuraaminen 10 pistettä.
3. Luvan odottaminen 10 pistettä.
4. Hyppy 9 pistettä.
5. Istuminen ja luoksetulo 10 pistettä.
6. Vapaa valintainen liike/temppu 8 pistettä.

Kommenttina: Hyvässä viretilassa ohjaajan kanssa.

Yhteensä 57/60 (voittaja sai 59 pistettä).

Päivästä oli tulossa lämmin, ruokin Mimon ja aloin kasaamaan kamoja (eli kuivattamaan telttaa ja kaikkea muuta...) Yhden aikoihin 2/3 kamoista oli jo autossa, loppuja vielä tarvittiin.

Pääsin iltapäiväkoulutukseen nomeryhmään. Treenit pidettiin samalla pellolla kuin eiliset nou-treenit. Meidän vuoro olo tehdä ekaksi. Ekana tehtävänä markkeeraus. Heittäjä oli meistä aika kaukana (oon ihan toivoton arvioimaan matkaa) ja heitti damin meistä katsottuna oikealla paljon kauemmas mitä mun heitto kantaa.

Ei menny ihan putkeen. Lähetin, mutta Mimo jäi puoleen väliin matkaa etsimään damia, laajensi jo enemmän hauksi. Kutsuin pois (olipas vähän hankalaa), lähetin uudestaan, mutta lähempää (uus heitto tietenkin), mutta ihan samoille kohdin jäi taas ja lääjensi hauksi. Kutsuin pois. Taas lähemmäs lähetys uusiksi, nyt onnistui! Täs vaihees jo harmitti, että piti ylipäätänsä koko treeneihin lähtiä. Vinkiksi saatiin tehdä ensin muitinouto ja vasta sitten markkeeraus samaan paikkaan.

Seuraavalla kierroksella vietiin matkan päähän dami, palattiin takaisin ja toiseen suuntaan markkeeraus. Markkeeraus onnistui ensiyrittämällä hyvin, palautus käteen. Rauhoitus ja lähetys muistinoudolle (eteen käskyllä). Suoraviivainen meno damille ja palautus vauhdilla takaisin. Nappi suoritus, sanoi kouluttaja.

Onneksi. Ei harmittanu yhtään niin paljoa enää. Tosi tervettä, että välillä tulee myös epäonnistumisia. Ja onneksi tälläisissä treeneissä, joissa saa kokeneemmilta neuvoja. Oli kyllä opettavaista treenata huomattavasti kokeneempien seurassa!

Treenien jälkeen kävin shoppailemassa koiratarvikekaupassa, mukaan tarttui 2 ”vepe damia” ja tennispallon heitin. Sormet syyhyää jo, mutta nyt täytyy kyllä pitää pieni paussi treenaamisessa, että Mimolla säilyy into.

Illalla oli vielä luvassa pellehyppy kisa.

ps. jos joltakulta löytyy kuvia meidän suorituksesta nakkiluokassa, niin olisin kiinnostunut!

Luonnetesti 14.5.11

Puolen päivän aikaan käännettiin auton nokka kohti Ylöjärveä päämääränä SKL:n luonnetesti.

Itse en ole koskaan ennemmin ollut katsomassa testiä. Olikin hyvä, että kirjeessä kehotettiin tulemaan hyvissä ajoin paikalle, että näkee ainakin edellisen suorituksen.

Mua jännitti ihan kiitettävästi, mutta kuten tavallisesti se loppui kun tositoimiin päästiin (onneksi!). Startattiin päivän toiseksi viimeisinä.

Aluksi siis kyseltiin koiran taustaa (ikää, asumismuoto, perheen muut eläimet jne.), jonka jälkeen tuomari rupesi leikkimään koiran kanssa koivu klapilla. Mimosa leikki hyvin mukana, mutta ote oli pehmeä. Tästä siirryttiin kelkan luokse.

Tuomari veti kelkkaa (jolle oli puettu takki ja pipo) "sykäyksittäin" lähemmäs meitä. Mimo suhtautui tähän tulokkaaseen hieman varauksella, mutta ei pelännyt. Kuvittelin, ettei olisi tullut lähellekään kyseistä kapistusta.

Seuraavaksi vuorossa peltitynnyri ja sateenvarjo. Kävelimme ulkorakennuksen vierustaa, ohitimme luiskan päällä lepäävän tynnyrin ja jatkoimme matkaa kohti roskista. Kohdalla roskiksen takaa avattiin sateenvarjo, Mimo murahti sille. Heti piti kääntyä pois ja jatkaa matkaa takaisin. Luiskan ohitettuamme, tynnyri vieritettiin alas, Mimo säikähti, mutta ei pelännyt. Heti seurattiin tynnyriä ja mentiin haistelemaan sitä. Tämän jälkeen kävellen sateenvarjopaikan ohi, eikä mitään ongelmaa.

Tästä suunnattiin kohti hyökkääjää. Lähdimme kävelemään kohti yhtä isoa puuta, rappusten takaa toinen tuomareista hyökkäsi meitä kohti. Silloin piti pysähtyä. Ja tämä meni niinkuin arvelinkin. Mimosa ei tehnyt elettäkään puollustaakseen. Tämän jälkeen luoksetulo, ok.

Sitten kohti pimeää huonetta. Annoin Mimon toisen tuomarin huostaan. Lähdin itse kohti pimeää huonetta, kutsuin Mimoa, menin sisään ja vedin oven perässäni kiinni. Toinen tuomarivei mut kolmanteen huoneeseen. Matkalla "mun huoneeseen" maassa oli ainakin vahakangasta ja peltinen roskis(?). Valot sammutettiin, toinen tuomari toi Mimon sisään pimeään huoneeseen, molemmilla tuomareilla oli taskulamput päällä. Mimon piti etsiä mut ja mä en saanu pitää mitään ääntä (ja musta tuntui, että miten mä voin hengittääkkin niin kovaan ääneen :D). No, Mimo löysi mut hetken kuluttua. Valot päälle ja takaisin ulos.

Testi lähestyi loppuuan.

Vein Mimon seinän viereen ja kiinnitin lyhyeen köyteen (tässä näkyi pieni jännitys, ei meinannu saada lukkoja auki ja kiinni ;), minä nurkan taa piiloon.

Toinen tuomari lähestyi piilosta keppi kädessä ja huppu päässä Mimoa kohti. Mimo oli kovin rauhaton ja paineistui huomattavasti. Niimpä tuomari ei vienyt ihan loppuun asti tätä. Mimo oli rauhaton.

Lopuksi vielä ampumiset. Käveltiin tuomareita kohti, he antoivat merkin piti pysähtyä. Nurkan takaa ammuttiin (ilmaan) Mimo terästäytyi. Ammuttiin toisen kerran, Mimo alkoi vinkumaan (mitä se ei koskaan ennen oo laukausten yhteydessä tehnyt). Rauhoittui ja ammuttiin vielä kolmannen kerran. Taas terävänä ilman ääntä.

Täytyy myöntää, että testi oli todella mielenkiintoinen. Tuomarit osasivat asiansa ja lukivat koiraa. Mitään ei tehty enempää, ettei koiralle jäisi traumoja.

Läpi meni, pistein 168!!! Yes.

Loppupäivä otettiinki rennosti, nauttien elämästä!