Lomailemassa.

Viime keskiviikkona jätettiin treenikassi naulakkoon ja lähdettiin lomailemaan. Suuntana "anoppila", vaikkakin olimme lähdössä purjehtimaan. Siirrettiin reissuun lähtöä päivällä huonon sääennusteen vuoksi (kovaa tuulta). 

Mimosa oli elämänsä ensimmäistä kertaa purjeveneessä (ei kyllä olla taidettu olla ainoassakaan veneessä) eikä mullakaan kovin montaa kertaa takana ollut.

Lähtö koitti perjantaina. Oli (mun mielestä) aika kova merenkäynti (kovempiki olis kuulemma voinu olla ;) Mimoa jännitti keinuva paatti. Niimpä minä rauhoittelin sitä, seurauksena pahoinvointi. Matkasta selvittiin kuitenkin ilman oksennusta.

Vähitellen Mimo tottui elämään veneessä (ja tietenkin rannalla). Veneestä oli mukava seurata lintujen lentoa! Näistä tirpuusista nähdään päiväunia varmaan monta viikkoa!

Meillä oli hauskaa!! Oli ihana rentoutua meren äärellä.

Tässä paloja meidän minilomasta.

Treeniä.

Viime viikolla päättyi Pirkan Nuuskujen taipparitreenit. Päätettiin yrittää treenailla jatkossakin aikataulujen salliessa yhdessä. Eka kerta oli maanantaina (20.6.) ja paikalle saapui minä ja Jenni koirineen :)

Tehtiin metsään hakuruutu. Ruudussa oli myös kaatunut puunrunko, hyvää harjoitusta siis! Ruutu täytettiin siipidameilla. Ensin Jenni, minä yritin toimia kuvaajana. Hyvää työtä, kaikki damit nousi!

Sitten oli Mimon vuoro. Olipa täynnä virtaa koko beibi. Hyvä, että hanskas pysyi! Ennätystahtia tyhjeni hakuruutu! Mimo teki suhteellisen laajaa hakua (aika vaikea ruutu, ei edes tuullu yhtään) ja työskenteli reippaasti.

Lopuksi Mimolle vielä lyhyt jälki pupunkarvadamilla. Halusin kokeilla sokkona. Nimittäin Mimo lähtee aina jäljen vetäjän jälkiä pitkin... No, niinhän siinä nytkin kävi, mutta toisella lähetyksellä nousi "pupukin" mukaan. Mimo touhottaa sen verta kaikkea, ettei se niin tarkasti käytä jäljellä nenäänsä.  Mikähän tähän auttaisi?

Mukavaa oli, on ihan eri treenata jonkun kanssa kuin yksin! Ensi viikolla taas uudestaan :)

Kuvat otti Jenni.

Toko-treenit nro.4

Sunnuntaina oli neljännet tokotreenit (meille kolmannet).

Aloittelimme itseksemme ilman kouluttajaa, onneksi toinen loppujen lopuksi kuitenkin pääsi paikalle.

Harjoiteltiin paikalla makuuta, olin niin ylpee Mimosta, kaikki muut lähti peräjälkeen, mutta Mimo pysyi paikallaan, YES! Noh, myöhemmin tehtiin sama harjoitus, taisi Mimo olla ainoa joka singahti :D Ja tämähän johtui tietenkin minusta. Mimo lukee mua kuin avointa kirjaa. Tällä kertaa erehdyin matkan päästä hengittämään syvään. Mimon mielestä se tarkoitti tänne ;) (ja mullakun se kerta syvään hengitystä auttaa helpottamaan jännitystä...)

Seuraamista harjoiteltiin myös. Mulla meinas välilillä unohtua meidän uus sana... huoh. Mimo kulkee hienosti oikealla kohdalla. Pitäis vain saada alkaa vähennettyä palkkaamista.

Sitten liikkeestä seisomista. Tätä oltiinkin kotona vähä treenattu (samoin kyllä noita muitakin), Mimo on silti hivenen pihalla, että milloin tulla mukaan ja koska jäädä paikalleen ja miten. No, en yhtään ihmettele. Minäkin oon ihan sekaasi, millä jalalla pitäis lähteä, mitä sanaa käyttää, koska palkata... Ehkä tämä tästä, kokoajan menee parempaan suuntaan!

Taidan kyllä alkaa perehtymään naksuttimen käyttöön!

Nuija ja tosinuija seikkailee.

Perjantaina päätettiin Idan kanssa lähteä koirien kanssa lenkillä ja ehkäpä myös uimaan... Suunta vaihtui alkuperäisestä suunnitelmasta kaks kertaa matkan aikana. Iloisin mielin me sekä koirat kävelimmekin. Päätettiin lähteä kokeilemaan polkua Makkaralampea kohti. Kannatti!

Makkaralampi (tää on siis ihan oikeasti sen nimi...) paljastui pieneksi lammeksi, jonka rannat oli aika upottavia... Heiteltiin koirille keppejä (Mimolle sekä tolleri Chilille). Chili hyppäs aina suorinta reittiä, kun taas Mimo jäi empimään mistä kohtaa menisi. Ja jos etumatka hupeni suureksi, Mimo jäi rannalle odottamaan. Mutta kehittyipä Mimonkin uimahyppy illan aikana, muutaman kerran meni veteen jopa kunnon loikalla!!!

Lähdettiin kävelemään hieman edemmäs, siellä kun näkyi olevan pienen pieni laituri. Perille päästyämme sieltä löytyi myös pieni pressuista rakennettu laavu (joka oli kyllä vähän rikki) sekä paikka, jossa oli ollut nuotio.

Siitä idea, olispa kiva paistaa makkaraa! Ei muutaku taakaasipäin ja kohti kauppaa. Kaupasta makkaraa, italiansalaatti ja pepsiä (max). Ja takaasi (vähä meinas väsymys iskeä).

Siellä ne koirat hääri, mitä toinen edellä heti toinen perässä. Laiturilta tuli hienoja lähtöjä veteen, Chili ampaisi kuin ohjus, Mimo meni laiturin portaita pitkin XD Oli meillä hauskaa! Harmi vain, kun kamera jäi kotiin!!!

Saatiin makkarat (ja eväät) syötyä ja kotimatka alkoi. Loppuvaiheessa alkoi olla kaks peräs vedettävää mallia olevat koirat (mistä ei ollu alkumatkasta tietoakaan!). Vaikka eipä meidän vauhti muutenkaan mitenkään päätä huumaava ollut.

Täytyy todeta, että erittäin mukava extempore reissu! Tälläisiä iloitteluita täytyis pitää enemmänki!

Kotona mittasin kuljetun matkan eniron sivuilta, päälle 11km. Ei ihme että väsytti, sekä koiria, että ihmisiä!

Taipparitreenit nro. 5.

Maanantaina oli viimeiset Nuuskujen taipparitreenit. Koko viime viikon oli niin lämmintä, no maanantai-ilta kun koitti niin vettä piisas... Loppuillasta alkoi olla jo kylmäkin, kun oli ihoa myöte märkä.

Ensimmäisenä mentiin rantaan. Ekaksi damilla markkeeraus, vähän taipparinoutoa kauemmas (veneestä heitto). Vähän empimistä mistä kohtaa menis, mutta muuten hieno nouto. Perään markkeeraus lokilla. Nyt veteen paljon suoraviivaisemmin, ja lokki käteen saakka ilman vesipisaroiden puristelua! Yes! (ei Mimo siltikään vielä osaa puristella käskystä). 

Siirryttiin maalle. Ensin yksi markkeeraus sukkavariksella, ei ongelmaa. Hakuruutu neljällä sukkavariksella (mulla omat tuunatut sukat mukana, reiät molemmissa päissä, että saa sitä varistakin näkyviin.

Haki yhden, mutta jätti puoleen väliin matkaa. Riista vietiin takasin paikoilleen. Tämän jälkeen sieltä löytyi kaikki ja jokainen tuotiin käteen saakka! Hyvä Mimo!!!

Ja lopuksi vielä laahausjälki variksella. Niinhän siinä kävi, kuten ennemminkin. Tosin vähän huolimaton lähetys, mutta Mimo siis jäljesti jäljen vetäjän paluujälkiä paikalle. Tekee näin hyvin usein, mikäli on nähnyt vedon. Varis kuitenkin löytyi! 

Olipas mukavat treenit, ihania onnistumisia! Mimosa, samoin kuin muutkin koirat ovat kehittyneet näiden kertojen aikana valtavasti! Ihana seurata kehitystä!

Nyt alkaa omat treenit (tai voisko sanoa jatkuu) tavoitteena syksyn taipparit!

Toko-treenit nro.3

Tänään oli illasta toko-treenit. Onneksi sää viileni hiukan iltaa kohti, ei tarvinnu treenata kovassa paahteessa. Mulla tosin oli mukana märkä pyyhe paisteen varalle.

En jaksanu lähteä edellisen kerran treeneihin (olin siellä nomen alokasluokassa töissä sinä päivänä), ja treenaus tässä lajissa on jääny vähemmälle.

Tänään kuitenkin tehtiin kaikki alokasluokan liikkeet vuoron perään. Toki harjoitellen ja jokaisen osaamisen mukaan.

Ensin paikallaan makuu. Neljä koiraa rivissä jätettiin paikoilleen makaamaan. Ohjaajat kävelivät viivan taakse (mikäs sen nimi nyt olikaan...) Oon niin ylpee Mimosta. Yksi koira lähti Mimon vierestä ohjaajansa luo (nuori koira), mutta Mimo pysyi paikoillaan!!! Ei olla muuten ikinä taidettu treenata tällälailla. Aina vain yksitellen.

Meidän vuoro oli kolmantena suorittaa tehtävät.

Ekana seuraaminen kytkettynä ja irti. Meni aika hyvin. Ohjaajan jännityksestä johtuen virheitä, joita Mimo yritti parhaansa mukaan paikata. Taluttimetta sujuikin paremmin, lisäohjeiden ansiosta. Muistutukseksi siis itselleni: Seuraamisessa saa antaa uuden käskyn kun vaihtuu juoksuun/kävelyyn. Kun liikkeen ohjaaja antaa käskyn, sitä ei tarvi sillä samalla sekunnilla tehdä. Voi ottaa pari askelta ja sen jälkeen toimia.

Sitten maahan meno seuraamisesta. Ei olla juurikaan treenattu. Pysähdyin ja laitoin pysähdyksestä maahan. Pysyi hyvin paikallaan.

Luoksetulo. Ei valittamista. Paitsi ohjaajalle. Tarkempi käsky. Jos seuraamisessa aloitetaan vasemmalla jalalla (jolla saada koira mukaan), niin koiran jäädessa paikalle askel oikealla jalalla. Joo, en oo ikinä kiinnittäny huomiota. Nyt Mimo oli kuitenkin nytkähtänyt kun lähdin, ei kuitenkaan liikkunut.

Seisominen seuraamisesta. Ei olla harjoiteltu. Siihen nähden ok. Harjoitusta vaan lisää. Lyhyttä matkaa ja palkkaus oikeaan aikaan.

Kuulemma iloinen suoritus. Kiva :)

Nyt vain treeniä tälläkin saralla (silti pääpaino nyt taippareiden läpäisyssä).

Iltalenkin lomas treenit.

Tänään (9.6.) illalla päätin lähteä käymän läheisessä metsässä kävelyllä ja tekemäs hakuruudun.. Ja mikäs siellä tulikaan vastaan?

Kuva lainattu täältä.

Meni siinä pastmat vähä sekaasi, sekä omistajalta että koiralta. Mäyrästä puhumattakaan. Mimo kävi pikkuusen ylikierroksilla.

Päätin kuitenkin jonkin ajan kulttua tehdä hakuruudun. Tein isomman kuin viimeksi, kauimmainen siipidami oli n.45-50m. Jälleen viisi siipidamia kreppeineen paikalle. Tein ruudun siten, että suurin osa dameista oli sellaisissa paikoissa, että näköyhteys katkes.

Mimo toi hienosti. Päätin, että saa hakea vain 4. Ja niinhän se toi. Koira kiinni ja lähdin hakemaan krepit ja yhden jäljelle jääneen damin pois. Krepit löytyi vaan ei damia. Etsintöjen jälkeen (ajattelin, että Mimo on käyny siirtämässä jotain damia) kurkkasin vielä pussiin. Siellähän ne oli kaikki. Turhaan etsin.

On mulla vaan nopee koira, vielä ku omistajaki pysyis peräs...

Ja koira työhön.

Linjoja.

Tänään (7.7.) kävin taas Mimosan kanssa järven rannalla. Mimo sai uida ja touhottaa. Minä luin retkituolissa kirjaa. Ja Mimollahan touhua riitti, löytyi monen moista keppiä, lumpeita jne...

Välillä tehtiin muutamia harjoituksia. Aluksi ykkösmarkkeeraus. Sitten heitin linjaan kaksi damia (anteeksi jos kirjoitan väärillä termeillä, nuo liikkeet joita ei taippareissa vaadita on uusia ja outoja). Kotona ollaan siis jo alkuvuodesta harjoiteltu eteenpäin lähetystä ruokakupin kanssa. Maalla oollaan harjoiteltu nyt jonkin verran lyhyitä ohjauksia. Tänään tein ekaa kertaa linjaan kaksi damia. Oli kyse sitten tuurista tai taidosta niin onnistui! Yes! Nyt vain malttavaisin mielin eteenpäin. Mimo selvästi nauttii vähän vaikeimmista hommista. Tais alkaa samat treenit vähän tylsistyttämään...

Aurinkoa on riittäny tällekin päivälle, ihanaa! :)

Huh, hellettä!

Tänään maanantaina (6.6.) oli tosi lämmin päivä. Niimpä avasin eniron sivuille Tampereen kartan ja yritin etsiä sopivaa rantaa jossa uittaa Mimosaa.

Ei muutaku autoon ja nokka kohti tuntematonta! :P Ensimmäinen tienpätkä oli vielä lyhyempi mitä mä "mittailin" kartasta. Ei siis kelevannu meille. Toista vaihtoehtoa en ollu ettiny. Joten ajelin sinne tänne. Löysinkin summanmutikassa yhden. Joidenki veneranta. Ei ristin sielua missään, I-H-A-N-A-A!!!

Oltiin paikalla reilu tunti. Mimosa nautti uimisesta!

Kotimatkalla vedin polun viereen Mimolle jäljen (taippareita ajatellen...), lyhyempi ja tekopupulla. Jätin Mimosan paikalle odottamaan, vedin jäljen ja rämmin toista kautta pois. Lähetin. Tuntui pitkälle ajalle, voin vain kuvitella mille taippareissa/kokeissa tuntuu. Lopputulos oli tämä:

Kyllä emäntä oli iloonen! :D

Taipparitreenit nro. 4.

Tänään (31.5.) oli toiseksi viimeinen kurssikerta.

Alkuun suunnistettiin rannalle. Ensin pari markkeerausta damilla. Mimo haki ne hienosti. Tosin pudotti ne rantaveteen, pudisteli otti suuhunsa ja toi käteen. Lokki haettiin myös hienosti vedestä.

Eli nyt opetellaan ravista käskyä. Palasi mieleen, että sunnuntain alokasluokassa ainakin yksi käytti tätä ravista- käskyä.

Jäljelle. Tai sitä ennen Mimosa kantoi sukassa olevaa kania mallikkaasti (ilman sukkaa ei huolinu).  Vedettiin variksella jälki ja dami jäljen päähän. Mimosa meni jälkeä pitki, toi damin käteen.

Jatkossa en kutsu pillillä vaan odotan, että Mimo tuo "saaliin" perille. Tulee pillikutsusta sen verran rivakkaa vauhtia, että riista voi jäädä matkalle.

Ja lopuksi variksen kantoa sukassa, ei ongelmaa. Nyt oli sukka molemmista päistä auki, joten sukka oli siis vain variksen keskellä.

Nomen alokasluokkaa seuraamassa.

Sunnuntaiaamuna (29.5.) lähdin kohti Juupajokea. Lupasin mennä alokasluokkaan töihin, täyttämään hakuruutua.

Päivän aikana opin hurjan paljon kaikenlaista! Suuri kiitos kaikesta opastuksesta päivän aikana asianosaisille!

Ehkä tärkeimpänä mieleeni jäi se, ettei mun tarvi yrittää olla täydellinen. Voi löysätä vähän nutturaa ja ottaa löysin rantein. Se ei kuitenkaan estä tavoitteellista treenaamista. Tämän ku muistais ja osais toimia sen mukaan! Oma vaatimustaso kun on mitä on.

Nyt naksahti mun(ki) päähän se, mihin lähihakua tarvitaan :D Ymmärsin kyllä (aiemmin) saaduista ohjeista miten sitä treenataan. Nyt selvisi mihin sitä oikein tarvitaan :)

Lisäksi hyviä vinkkejä miten vaikeutta hakuruutua. Näin ekaa kertaa veteen tehtävän kaksoismarkkeerauksen, tätä voidaan harjoitella ku osataan ensin maalla.

Lisäksi pitäis harjoitella just markkeerauksia erilaisista rannoista, hakuruutua rannan läheisyydessä jne.

Ehdottomasti kannatti lähteä matkaan! Vaikkakin saapas petti mut ekalla polun pätkällä. Koko päivä märissä kengissä ei oo ihan mukavin kokemus. Mutta ruudun täytön väleissä oppi paljon enemmän, kuin kirjasta lukemalla! Suosittelen muillekin, jos yhtään kiinnostaa!

Koko päivän metsässä rämpimisen jälkeen, en jaksanu enää illalla lähteä toko treeneihin.