Treeniä, treeniä ja treeniä...

Ompas täälä taas ollu hiljaasta ku huapatossu tehtaalla! Ohjelmaa on riittäny niin uuden työn kuin harrastusten johdosta ja tänne kirjoittelu on hivenen jääny... Osittain kirjoittaminen jää myös siksi, kun ei oo liittää kuvia. Musta kuvattomat tekstit ei oo niin mielenkiintoosia. Kyllä niitäkin jaksaa lukea, mutta välillä täytyy olla kuvia! Ja nyt on!

Viimeksi mietin, että sinkoileeko Mimo seuraavissa vepe-treenissä... ei onneksi. Näytti olevan sen kerran huumaa! Tähän väliinhän on jäänyt kolmet vepe-treenit ja neljät nome/taippari treenit.

Vepessä on tullut paljon onnistumisia! Nyt tällä viikolla R pääsi mukaan ja koitettiin niin, että minä oon veneessä vastaanottamassa vienitu"kapulaa" ja veneen haussa annan köyden. Toimi! Yes, yes!!!

Mähän oon ilmoittanu Mimosan taippareihin syyskuun puolessa välissä, saas nähärä alakaako riista pysymään suussa. Nyt on tullut sen riistankin kanssa onnistumisia, harakkaa on onnistuneesti markkeerattu ja tavia sekä fasaania kannettu. Kerran ollan tehty hakuruutu, ylämäkeen ja leveämpänä ku ennen. Onnistui. Mimo teki edelleen koko ajan reipasta hakua.

Muuten ollaankin harjoiteltu kaikenlaista muuta, kuin mitä taippareissa tarvitaan, kakkosmarkkeerausta, linjaa, muistinoutoa... Koko ajan menee paremmin, mutta joka kerta on onnistumisia tullut. Matkaa täytyisi saada lisää noihin markkeerauksiin. Pikkuhiljaa, nytkin ollaan jo saatu pidennettyä.

Kolme viikkoa taippareihin, jaiks.

Vepeilyä.

Hiljaista on ollut täällä blogissa... ollaan me silti jotain touhuttukin. Muutakin kuin käyty ulkoilemassa.

Päästiin Mimosan kanssa Pirkan nuuskujen vepe-treeneihin (vesipelastus)! Nyt ollaan kaks kertaa siellä käyty.

Ekalla kerralla Mimo toimi ku unelma! Veneestä hyppy ei tuottanu mitään ongelmaa, tuli empimättä rantaan keppien välistä. Seuraavana veneen haku. Tämä tehtiin ihan rannassa, niin ettei tarvinnut uida. Ensin vähän ongelmia köyden kanssa, paljon paksumpi kuin GR:n leirillä. Liike kuitenkin onnistui.

Kolmanneksi esineen vienti. Ollaan harjoiteltu kotona, mutta yksin ollessa ei onnistu treenaus. Alkun hölmistyneisyyden jälkeen Mimo hiffas ja vei nätisti.

Viimeisenä vielä hukkuva. Tämäkin ihan rannasta ja kun Mimo otti patukasta kiinni, hukkuva päästi irti ja Mimo toi patukan.

Jäi siis tosi hyvä mieli ja innolla odotettiin seuraavaa viikkoa.

No se seuraava kerta oli 2.8. Mä aloitin uuden työn 1.8. ja Mimo oli pitkästä aikaa yksin molemmat päivät. Ilta = treenit ei todellakaan menny putkeen! Ainoa hyvin mennyt liike oli veneestä hyppy, tosin siinäkin pientä epäröintiä. Mimo tulee selvästi paremmin veneestä jos on kastunut jo kerran.

Muuten Mimo haahuili ties missä... ei kylläkään karannut kertaakaan, mutta ei ollut se normaali Mimo. Onneksi kuitenkin saatiin helpotettuina onnistuneita suorituksia muista liikkeistä.

Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, Super-Mimon vaiko haahuilija-Mimon?!?! :D

Suotakoon nämä hairahdukset sille, sillä ne ei oo tähän asti ollu mitenkää arkipäivää.

Torstai on toivoa täynnä!

Viime yönä satoi ja satoi ja satoi... mutta teltta piti veden ulkopuolella! Wuhuu! Aamulla (21.7.) piti vähän korjailla teltannaruja, ettei vesi vahingossakaan jää "katolle".

Aamusta taas suunnistettiin vepeen. Koiria oli yhteensä 8, eli tänäänkin tehtiin 2 liikettä. Ensiksi veneestä hyppy. Ei ongelmaa, matkaa vähän kasvatettiin toisella kerralla ja hienosti alkaa sujumaan alastulo (ei tarvi enää sukeltaa).

Toisella kierroksella tehtiin veneen haku. Ensiksi Mimo jäi vähän hämmästyneenä vesirajaan, mutta pienen kannustuksen saattelemana hoksasi homman. Nyt Mimo otti jo heti köydestä kiinni ja alkoi vetää venettä rannalle.

Hitsit ku tuntuu mukavalle tämä laji, niin ohjaajasta kuin koirastakin!

Siitä huolimatta iltapäivällä suunnistettiin taipparitreeneihin (toisen kouluttajan lähtiessä riista ja dummy ryhmä yhdistettiin, joten se siitä meidän "ylennyksestä" ;). Suunnattiin yhdelle pellolle. Meitä tais olla 8 koirakkoa. Jokainen otti 2 damia. Vietiin ne yhdessä jonossa kahden koivun väliin (heiteltiin sikin sokin, ei samaan kasaan) ja palattiin takaisin. Jokainen lähetti koiran linjaa pitkin eteenpäin hakemaan yhden damin. Perillä sai arpoa minkä otti, mutta suuhun otettu piti tuoda. Oltiin tällä kertaa Mimon kans ekoja. Tapansa mukaan Mimo oli ihan tärinäs. Lähti hienosti linjaa pitkin eteen käskystä. Löysi damin ja toi käteen. Sama toisella kierroksella.

Kun kaikki oli suorittanu tämän tehtävän, niin vietiin koiran kanssa dami sinne samaan paikkaan, palattiin lähtöpaikalle ja tehtiin markkeerausheitto toiseen suuntaan. Palautus käteen ja lähetys muistinoudolle (eli sinne minne dami vietiin). Mimo lähti linjalle hienosti, pienen etsimisen jälkeen dami löytyikin ja palautus vauhdilla mulle.

Viimeisen tehtävän sai suorittaa vain Mimo (muut koirat vaikutti väsyneiltä). Vein Mimon kanssa damin n.100 metrin päähän (ei ole mun arvio) ja palattiin takaisin. Lähetin koiran hakemaan se. Voi sitä vauhdin määrää!!! Suorilta damille ja samaa kyytiä takaasi! Viälä tämänki jäkeen intoa olis riittäny!

Treenisää oli hyvin erilainen kuin yleensä, ku me ollaan treenattu. Vettä satoi ja jyrisi. Välissä vähän salamoi. Koirat ei kuitenkaan olleet paniikissa tms. Kaikilla onnistui työskentely säästä huolimatta!

Iltaohjemassa oli joukkuekisa, me ei tällä kertaa osallistuttu. Me vain relattiin. Ai niin, osti tänään taas yhden arvan (eilen en ostanu) ja voitin vesipyssyn! (huom. joka arpa ei voita ;)

Mukava päivä ja tapahtumarikas päivä!

Ps. Blogissa on ollut huimasti käviöitä! Olis kiva, jos jättäisitte jonkin viestin käynnistänne niin voisin tulla vastavierailulle!

Lähtö GR:n leirille.

Maanantaiaamuna ennen kahdeksaa käännettiin autonnokka kohti Virtoja. Golden Ringin leiri alkoi (oikeastaan jo eilen), ja tällä kertaa mekin olimme menossa sinne!

Siitä lähtien kun Melissan sain, oon haaveillu kyseiselle leirille osallistumisesta, nyt se viimein toteutui (vain 10 vuoden odotus...)! Olin jo sunnuntai-iltana (yönä) vieny suurimman osan kamoista autoon, joten aamulla ei ollut paljon pakkaamista. Mitä lähemmäs leiripaikkaa päästiin, sitä enemmän alkoi jännittää!

Tähtäsimme kymmeneksi, sillä silloin oli luvassa lajiesittelyt. Heti lajiesittelyn jälkeen oli NOU-ryhmien tasotestit. Sinne suuntasimme Mimon kanssa. Mitään mullistavaa ei tapahtunut, Mimo toimi kuin unelma, mutta varis jäi edelleen noutamatta. Tästä syystä kuulumme damiryhmään.

Iltapäivällä oli ekat varsinaiset koulutukset. Me suunnattiin vepeilemään. Koiria oli ryhmässä yli 10, joten ihmeitä ei keriitty tekemään, mutta kiva että sai kokeilla!

Mimosan kanssa ei siis ikinä ole vepeä harrastettu. Aloitettiinkin sillä, että saatiin Mimo hyppäämään veneeseen ja sieltä pois. Kun tämä sujui rannassa, niin otettiin myös vähän matkan päästä.

Sitten vain odottamaan toista vuoroa (oltiin viimeisiä...) Onneksi Mimo osaa relata välissä, nytkin istuskeli ja katseli kiinnostuneena ympärille ja makoili silmät kiinni jalkojen vieressä.

Toisella kerralla kiskottiin vene köydestä rannalle. Mimo ei ihan heti hoksannu, että siitä köydestä voi vetää... Kiinnitettiin siihen dami, ja johan alkoi sujua. Lopuksi veti ihan jo köydestä.

Mimo oli kyllä ihan intopiukeena. Rannalla odottaessa (että veneessä on kaikki valmiina) Mimo vain tepasteli etutassuilla kun olis jo halunnu päästä hommiin!

Toivottavasti päästäis vielä loppukaudesta Pirkan Nuuskuihin treenaamaan! Vähän meinas kärpäänen iskiä!

Ostin myös yhden leiriarvan- se riitti, sillä voitoksi tuli heijastava kaulapanta :)

Illalla oli vielä yksi jännityksen aihe, nukataan nimittäin Mimon kanssa teltassa. Ensinnäkin minä en oo pahemmin telttoja pystytelly ja toiseksi Mimo ei oo ikinä ennen teltassa nukkunu. Tai Mimon pää kolahtaa ennemmin tyynyyn kuin ohjaajan.