Siedätystä.

Taas on bloggailu vähän jääny... treenattu kyllä ollaan, mutta ei niistä oo ollu sen ihmeellisempää kerrottavaa...

Isänpäiväksi suuntasimme Laihiaa kohti, se tarkoitti myös sitä että oli aika ensimmäisten siedätysten. Siis laukauksia... Meillä on kyllä kotona hommattuna Hui Kauhistus cd, mutta sen ammuskelut on aika kaukana haulikosta... 

Päätettiin aloittaa varovasti = haulikko jäi kotiin ja mukaan lähti pienoiskivääri äänenvaimentimella. Joo, jokun mielestä kenties liian varovaista, mutta haluan pelata varman päälle. 

Selvennykseksi vielä, että en usko Mimon kuitenkaan olevan paukkuarka, sillä tämä on alkanut vasta luonnetestauksen jälkeen. Kuitenkin 4,5 vuotta on menny laukauksia kuullessa hyvin. 

Ensimmäisenä linja harjoitus, vein Mimon kanssa damin tuon kaivon viereen ja palasin takaisin (tällä välin ampujalla (mun veli) oli aikaa hipsiä asemiin...).

Ja lähetys linjalle... ja sehän lähti ku raketti. (hyvä kaivella itte taskuja, mutta jonnekkihan se keltainen remmi oli tungettava, että löytyy... halusin kuitenkin remmillä varmistaa, että Mimosa pysyy paikalla vaikka laukauksia kuuluikin.)

Palautus käteen.

Sitten ampuminen kehiin, ensin laukaus sitten markeerausheitto samaiselle muistipaikalle. Ja taas tuli juostua...

Tehtiin neljä markkeerausta, Mimo kuumui normaalista hiukan enemmän, mutta ei ollut missään tapauksessa paniikissa.

Pitäis olla vain tuo ampuja vähän lähempänä, niin sais treenata useammin...

Lopuksi vielä haisteltiin pyssyä, oli se vain jännää...

Mutta mielenkiintoista.

Kiitos vain Mika ampumisesta ja Riku heitoista.

ps. Mimosalla alkoi juoksu viime viikolla... :)

Metsässä on mukavaa!

Tänään lähdettiin taas treenaamaan. Sovittiin etukäteen kaverin kans, että otan muutaman kuvan hänen koiristaan. Pirkan nuuskujen joulutervehdyksen viimeinen jättöpäivä on nimittäin tänään.

Kerkesin ensimmäisenä paikalle, ulkoilutin Mimon ja päätin ottaa muutaman koekuvan. Mimo on yleensä suhteellisen helppo kuvattava, mutta tänään ei ihan onnistunu... Kokoajan se vain kuikuili taakseen. Kunnes tajusin...

Luojan lykky, kerkesin saada Mimon naruun. Mutta pakko oli tähdätä kameralla toistakin kohdetta. Onneksi tuo "Otus" oli vielä tarpeeksi kaukana, siitä johtuen kuvien laatukaan ei oo hääppöinen!

Että Vallun ohjeen mukaan käytiin sitten vähän "hirvimettällä"! :P

Mutta treenit siis meni ihan hyvin. Linjaa, lähihakua. Kakkosmarkkeerausta. Erilaisiin maastoihin mitä ennenmmin. Markkeerauksiinkin tuli vähän lisää matkaa. Kakkonen on vielä epävarma, mutta onnistuneita suorituksia pienellä avustuksella saatiin aikaiseksi!

Voi je, että mä tykkään tuosta koirasta!!!

Torstain toivot...

...riitti perjantaille saakka!

Nimittäin, alkuviikosta sain kuulla, että pääsimme varasijalta 2 Mjösundin taippareihin! Kaikesta (varisten tiputteluista) huolimatta, päätin että lähdemme sinne. Ainakin hakemaan starttikokemusta.

Koko viikon oli tarkoitus jonain iltana käydä tekemässä hakuruutu variksilla. Noh, viimeinen perjantaina löytyi sille aikaa (joku vois kysellä kannattaako enää siinä vaiheessa...?). Töiden jälkeen metsään vain. Puskaradion kautta kuulin, että ainakin parissa taippareissa tänä kesänä on ollu hakuruutu mäkeen ja kauimmainen varis on ollut ikäänkuin mäen takana.

No, tätähän täytyi siis koettaa. Ajattelin jo, että tais olla aika paha. Ensinnäki (jyrkkä) ylämäki (mäkeen ollaan kyllä ennenki tehty, mutta ei koskaan näin jyrkkään) ja toiseksi ne varikset, damien kanssa ei varmasti olisi ollu ongelmaa.

Mutta. Mimo yllätti. Viisi varista löytyi äärettömän nopiaa, palautus käteen viälä nopiempaa ku varikselle!!! Ainoastaan se kauimmainen tuntui vaikealta. Koirakin alkoi olla jo vähän väsyksissä, joten nousin sen kanssa mäen päälle ja lähetin etsimään. Löytyi ja tuli suoraan käteen!!!!

Uskomatonta!!!! Ilmeisesti pieni tauko on teheny terää! Nyt tuntuu siltä, että on kannattanu treenata!

Huomenna (tai siis tänään) kohti taippareita, siellähän voi tapahtua ihan mitä vain, mutta perjantaisen (ja Mimon) ansiosta mieli on paljon levollisempi.

Nyt pehkuihin (jos tältä jännittämiseltä saa unta ;)!

Kuulumisia.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi tänne oon jotain sepustellut... Syyskuu oli ja meni, sen aikana ei taidettu käydä missään ohjatuissa treeneissä, mutta kavereiden kanssa on treenattu sitäkin ahkerammin!

Nimittäin Mimo on vihdoin tuonut hakuruudusta neljä varista, wuhuu!!!!! Eihän sillä ny vielä taippareita läpäistä, mutta edistystä!!! Tämän takia sitä jaksaa treenata!

Ei siis menty taippareihin syyskuussa. Kun ei ne varikset tule vielä kovin varmasti, mutta josko sitten heti keväällä? Ellei ensi viikonlopun taippareihin päästä (varasijalta 2).

Mimosan kanssa on käyty rokotuksilla, jos niitä pentuja tulee, niin onpa niillekin kunnon suoja (rokotukset olis ollu tammikuuhun saakka voimassa).

Ja sitten ilouutisia! Kennelliitosta saapui mukavaa postia (vai voiko sen suuruista laskua kutsua mukavaksi?) ;) Mulle on myönnetty kennelnimi!

L I K U S T E R I T I E N

Nyt vain kotisivuja väsäämään (mä en niitä osaa tehdä, mutta onneksi on Riku!). Mimosa astutetaan seuraavasta juoksusta, joka mahdollisesti tulee tämän vuoden lopulla/ensi vuoden alussa.

Toivotamme jokaiselle lukijalle mukavia syksyisiä päiviä!

Treeniä, treeniä ja treeniä...

Ompas täälä taas ollu hiljaasta ku huapatossu tehtaalla! Ohjelmaa on riittäny niin uuden työn kuin harrastusten johdosta ja tänne kirjoittelu on hivenen jääny... Osittain kirjoittaminen jää myös siksi, kun ei oo liittää kuvia. Musta kuvattomat tekstit ei oo niin mielenkiintoosia. Kyllä niitäkin jaksaa lukea, mutta välillä täytyy olla kuvia! Ja nyt on!

Viimeksi mietin, että sinkoileeko Mimo seuraavissa vepe-treenissä... ei onneksi. Näytti olevan sen kerran huumaa! Tähän väliinhän on jäänyt kolmet vepe-treenit ja neljät nome/taippari treenit.

Vepessä on tullut paljon onnistumisia! Nyt tällä viikolla R pääsi mukaan ja koitettiin niin, että minä oon veneessä vastaanottamassa vienitu"kapulaa" ja veneen haussa annan köyden. Toimi! Yes, yes!!!

Mähän oon ilmoittanu Mimosan taippareihin syyskuun puolessa välissä, saas nähärä alakaako riista pysymään suussa. Nyt on tullut sen riistankin kanssa onnistumisia, harakkaa on onnistuneesti markkeerattu ja tavia sekä fasaania kannettu. Kerran ollan tehty hakuruutu, ylämäkeen ja leveämpänä ku ennen. Onnistui. Mimo teki edelleen koko ajan reipasta hakua.

Muuten ollaankin harjoiteltu kaikenlaista muuta, kuin mitä taippareissa tarvitaan, kakkosmarkkeerausta, linjaa, muistinoutoa... Koko ajan menee paremmin, mutta joka kerta on onnistumisia tullut. Matkaa täytyisi saada lisää noihin markkeerauksiin. Pikkuhiljaa, nytkin ollaan jo saatu pidennettyä.

Kolme viikkoa taippareihin, jaiks.

Vepeilyä.

Hiljaista on ollut täällä blogissa... ollaan me silti jotain touhuttukin. Muutakin kuin käyty ulkoilemassa.

Päästiin Mimosan kanssa Pirkan nuuskujen vepe-treeneihin (vesipelastus)! Nyt ollaan kaks kertaa siellä käyty.

Ekalla kerralla Mimo toimi ku unelma! Veneestä hyppy ei tuottanu mitään ongelmaa, tuli empimättä rantaan keppien välistä. Seuraavana veneen haku. Tämä tehtiin ihan rannassa, niin ettei tarvinnut uida. Ensin vähän ongelmia köyden kanssa, paljon paksumpi kuin GR:n leirillä. Liike kuitenkin onnistui.

Kolmanneksi esineen vienti. Ollaan harjoiteltu kotona, mutta yksin ollessa ei onnistu treenaus. Alkun hölmistyneisyyden jälkeen Mimo hiffas ja vei nätisti.

Viimeisenä vielä hukkuva. Tämäkin ihan rannasta ja kun Mimo otti patukasta kiinni, hukkuva päästi irti ja Mimo toi patukan.

Jäi siis tosi hyvä mieli ja innolla odotettiin seuraavaa viikkoa.

No se seuraava kerta oli 2.8. Mä aloitin uuden työn 1.8. ja Mimo oli pitkästä aikaa yksin molemmat päivät. Ilta = treenit ei todellakaan menny putkeen! Ainoa hyvin mennyt liike oli veneestä hyppy, tosin siinäkin pientä epäröintiä. Mimo tulee selvästi paremmin veneestä jos on kastunut jo kerran.

Muuten Mimo haahuili ties missä... ei kylläkään karannut kertaakaan, mutta ei ollut se normaali Mimo. Onneksi kuitenkin saatiin helpotettuina onnistuneita suorituksia muista liikkeistä.

Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, Super-Mimon vaiko haahuilija-Mimon?!?! :D

Suotakoon nämä hairahdukset sille, sillä ne ei oo tähän asti ollu mitenkää arkipäivää.

Viimeistä viedään.

Tänään starttasi viimeinen leiripäivä. Meillä soi tänään kello aiemmin kuin muina päivinä ja päästiin (siis minä) ylös ilman ainoatakaan torkkua. Ohhoh. Syy lienee selvä. Klo 9.30 alkaa möllitokon makkaraluokka. Meidän starttinumero oli 7. Mua jännitti ihan sairaasti vaikka kyseessä oli hyvin leikkimielinen kisailu.

Nakkiluokassa sai palkata niin paljon kuin halusi sekä nameilla että leluilla. Sai käyttää käsimerkkejä, käskyjä, mitä vain keksi. Luokka alkoi yhteisellä luoksepäästäväisyydellä sekä paikallaan makuulla. Mä en käsitä mikä mun päähän meni, en käskeny Mimon olla kokoaikaa perusasennossa kun koiria moikattiin ja katseltiin hampaita. Murr. Olishan se sen osannu helposti!!! Paikallaan makuussa pysyi hyvin, jätin tosin hihnan roikkumaan maahan. Ihme varmistelua. Kyllähän se olis pysyny (matka ei ollu pitkä), paikoillaan piti olla 30 sek.

Tämän jälkeen jokainen koirakko kävi vuorollaan. Ensimmäisenä seuraaminen, piti kulkea liikkeenohjaajan käskyjen mukaan, sellainen L:n muotoinen kuvio. Mimo kulki iloisesti, virtaa piisas edelleen. Käännökset sujui paremmin kuin tähän asti!

Seuraavana vuorossa luvan odottaminen. Noin puolentoista metrin päähän meistä laitettiin pienen sangon päälle nameja. Koira ei saanu ottaa ilman lupaa. Mimo ei ottanut, vasta luvan saatuaan (sitä ennen katsekontakti). Siitä meille paha liike, että tämän jälkeen Mimo kulki nenä maas ettimäs nameja.

Siitä suoraan esteelle. Tätä liikettä ollaan kerran kokeiltu 4 vuotta sitten. Meillä oli vain 2 lautaa, ohjasin Mimon nakilla ja kädellä esteen toiselle puolelle.

Sitten istumaan ja luoksetulo. Liikkuri kysyi jo, että ollaanko valmiita, mutta Mimo pyöri ku väkkärä, eikä meinannu keskittyä (namien etsinnältä) istumiseen. Vihdoin viimein valmista ja Mimo jäi hienosti istumaan paikoilleen. Kävelin määrämatkan ja luvan saatua kutsuin luoksen. Namun avulla suoraan sivulle.

Viiemisenä tehtävänä oli vapaavalintainen liike tai temppu. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyttiin ryömimään. Käytin apuna nakkia ja pidin kättä selän päällä.

Kokonaisuutena meni ihan kivasti, mutta hermoillessa unohdin luottaa koiraan! Voi voi.

Lopputulos oli kuitenkin hyvä, jaettu kolmas sija

1. Luoksepäästävyys/paikalla makuu 9 pistettä.
2. Seuraaminen 10 pistettä.
3. Luvan odottaminen 10 pistettä.
4. Hyppy 9 pistettä.
5. Istuminen ja luoksetulo 10 pistettä.
6. Vapaa valintainen liike/temppu 8 pistettä.

Kommenttina: Hyvässä viretilassa ohjaajan kanssa.

Yhteensä 57/60 (voittaja sai 59 pistettä).

Päivästä oli tulossa lämmin, ruokin Mimon ja aloin kasaamaan kamoja (eli kuivattamaan telttaa ja kaikkea muuta...) Yhden aikoihin 2/3 kamoista oli jo autossa, loppuja vielä tarvittiin.

Pääsin iltapäiväkoulutukseen nomeryhmään. Treenit pidettiin samalla pellolla kuin eiliset nou-treenit. Meidän vuoro olo tehdä ekaksi. Ekana tehtävänä markkeeraus. Heittäjä oli meistä aika kaukana (oon ihan toivoton arvioimaan matkaa) ja heitti damin meistä katsottuna oikealla paljon kauemmas mitä mun heitto kantaa.

Ei menny ihan putkeen. Lähetin, mutta Mimo jäi puoleen väliin matkaa etsimään damia, laajensi jo enemmän hauksi. Kutsuin pois (olipas vähän hankalaa), lähetin uudestaan, mutta lähempää (uus heitto tietenkin), mutta ihan samoille kohdin jäi taas ja lääjensi hauksi. Kutsuin pois. Taas lähemmäs lähetys uusiksi, nyt onnistui! Täs vaihees jo harmitti, että piti ylipäätänsä koko treeneihin lähtiä. Vinkiksi saatiin tehdä ensin muitinouto ja vasta sitten markkeeraus samaan paikkaan.

Seuraavalla kierroksella vietiin matkan päähän dami, palattiin takaisin ja toiseen suuntaan markkeeraus. Markkeeraus onnistui ensiyrittämällä hyvin, palautus käteen. Rauhoitus ja lähetys muistinoudolle (eteen käskyllä). Suoraviivainen meno damille ja palautus vauhdilla takaisin. Nappi suoritus, sanoi kouluttaja.

Onneksi. Ei harmittanu yhtään niin paljoa enää. Tosi tervettä, että välillä tulee myös epäonnistumisia. Ja onneksi tälläisissä treeneissä, joissa saa kokeneemmilta neuvoja. Oli kyllä opettavaista treenata huomattavasti kokeneempien seurassa!

Treenien jälkeen kävin shoppailemassa koiratarvikekaupassa, mukaan tarttui 2 ”vepe damia” ja tennispallon heitin. Sormet syyhyää jo, mutta nyt täytyy kyllä pitää pieni paussi treenaamisessa, että Mimolla säilyy into.

Illalla oli vielä luvassa pellehyppy kisa.

ps. jos joltakulta löytyy kuvia meidän suorituksesta nakkiluokassa, niin olisin kiinnostunut!

Ensimmäinen yö takana.

-Ja teltta on edelleen pystyssä!!!

Aamulla suuntasimme kohti dummyryhmää. Lähdettiin metsään. Perille päästyä laitettiin koirat istumaan riviin (7kpl). Kouluttaja vei metsään 14 damia. Jokainen koira sai hakea vuorollaan yhden damin. Mimon vuoro oli viimeisenä. Mimo lähti hyvin, ruudun oikea puoli oli jo tyhjä, mutta pitihän se käydä vielä läpi. Omatoimisesti Mimo kuitenkin siirtyi vasemmalle puoliskolle eikä menny aikaakaan, ku dami jo löytyi. Palautus suoraan käteen. Sitten vain odottelemaan toista kierrosta. Lopulta tuli meidän vuoro, ruudussa oli jäljellä yksi dami. Menin edellisestä lähetyspaikasta vähän syvemmälle ruutuun ja Mimo lähtikin hienosti mun osoittamalle alueelle. Mimo teki hienoa hakutyötä ja jonkin ajan kuluttua löytyi viimeinen dami! Ai että olin iloinen!

Seuraavaksi oli markkeeraus siipidamilla. Tällä kertaa oli käänteinen järjestys, joten pääsimme ekoina. Mimo markkeerasi hienosti. Ja toi käteen. Oli kuulemma tuhahtanut ennen damin suuhun ottoa, liekö ilosta vai inhotuksesta...

Jokatapauksessa oli hauskat treenit, me ei olla ikinä ennen tehty tuollalailla vuorotellen. Meillä meni sen verran hyvin, että saatiin siirto riistaryhmään! Toivottavasti ei palauduta maitojunalla kotiin :D

Iltapäivän koulutuksessa suuntasimme agilitykentälle. Tätä(kään) lajia ei olla ennemmin kokeiltu. Aloitettiin yhdellä hypyllä, kokeiltiin putkea, puomia sekä pituusestettä (?). Hypyssä ei ollu ongelmia, putki vähäsen jännitti ja mulla sattui moka. Nimittäin namipussista tipahti maahan muutama nami, Mimohan tuppas jäädä sen jälkeen aina vain siihen kohtaan eikä menny siis putkeen. No, saatiin se sinnekin ja nopeahan se oli! Puomilla oli vauhtia sen verran, että meinas pari kertaa horjahtaa alas, mutta aina saatiin koppi. Neiti kun ei keriinnyt keskiyttyä jalkoihinsa, koska huomattavasti mielenkiintoisempaa oli mun kädessä olevat namit! Pituus esteen Mimo ensin käveli läpi, muutaman kerran meni ohi, mutta saatiin myös yksi onnistunut hyppy!

Meitä oli vain kaksi koirakkoa harjoituksissa, joten keriittiin tekemään aika paljon. Kokeiltiinpa jopa ihan mini rataa, muutama hyppy ja putki. Koira olis kyllä nopee ja oppivainen, mutta ohjaaja on armottoman hidas ja hahmotusongelmainen... :D Meitä pyydettiin huomiseen agilityn demonäytökseen, menin lupautumaan. Jaiks!

Illalla ostin yhden arvan- ja taas tuli voitto! Tällä kertaa heijastinliivi (nyt voikin alkaa suunnittelemaan Mimolle huomioliivin ompelemista sorsamettälle ;)

Lähtö GR:n leirille.

Maanantaiaamuna ennen kahdeksaa käännettiin autonnokka kohti Virtoja. Golden Ringin leiri alkoi (oikeastaan jo eilen), ja tällä kertaa mekin olimme menossa sinne!

Siitä lähtien kun Melissan sain, oon haaveillu kyseiselle leirille osallistumisesta, nyt se viimein toteutui (vain 10 vuoden odotus...)! Olin jo sunnuntai-iltana (yönä) vieny suurimman osan kamoista autoon, joten aamulla ei ollut paljon pakkaamista. Mitä lähemmäs leiripaikkaa päästiin, sitä enemmän alkoi jännittää!

Tähtäsimme kymmeneksi, sillä silloin oli luvassa lajiesittelyt. Heti lajiesittelyn jälkeen oli NOU-ryhmien tasotestit. Sinne suuntasimme Mimon kanssa. Mitään mullistavaa ei tapahtunut, Mimo toimi kuin unelma, mutta varis jäi edelleen noutamatta. Tästä syystä kuulumme damiryhmään.

Iltapäivällä oli ekat varsinaiset koulutukset. Me suunnattiin vepeilemään. Koiria oli ryhmässä yli 10, joten ihmeitä ei keriitty tekemään, mutta kiva että sai kokeilla!

Mimosan kanssa ei siis ikinä ole vepeä harrastettu. Aloitettiinkin sillä, että saatiin Mimo hyppäämään veneeseen ja sieltä pois. Kun tämä sujui rannassa, niin otettiin myös vähän matkan päästä.

Sitten vain odottamaan toista vuoroa (oltiin viimeisiä...) Onneksi Mimo osaa relata välissä, nytkin istuskeli ja katseli kiinnostuneena ympärille ja makoili silmät kiinni jalkojen vieressä.

Toisella kerralla kiskottiin vene köydestä rannalle. Mimo ei ihan heti hoksannu, että siitä köydestä voi vetää... Kiinnitettiin siihen dami, ja johan alkoi sujua. Lopuksi veti ihan jo köydestä.

Mimo oli kyllä ihan intopiukeena. Rannalla odottaessa (että veneessä on kaikki valmiina) Mimo vain tepasteli etutassuilla kun olis jo halunnu päästä hommiin!

Toivottavasti päästäis vielä loppukaudesta Pirkan Nuuskuihin treenaamaan! Vähän meinas kärpäänen iskiä!

Ostin myös yhden leiriarvan- se riitti, sillä voitoksi tuli heijastava kaulapanta :)

Illalla oli vielä yksi jännityksen aihe, nukataan nimittäin Mimon kanssa teltassa. Ensinnäkin minä en oo pahemmin telttoja pystytelly ja toiseksi Mimo ei oo ikinä ennen teltassa nukkunu. Tai Mimon pää kolahtaa ennemmin tyynyyn kuin ohjaajan.

Toko-treenit nro.5

Tänään (3.7.) oli viimeinen tokon treenikerta. Kylläpäs on aika menny nopiaa!

Treenattiin seuramista (meillä tämä, muilla muita), kapulan noutoa, ruutuun menoa ja suuntia. Meni reilun puoli tuntia yliajallekin :)

Meillä on ollu muutto kuun vaihteessa, mistä johtuen Mimosa on ollu hieman vähemmällä huomiolla kuin normaalisti (onneksi banaanilaatikko souvi on ohi!). Tähänkin asti Mimo on tehnyt kaikki liikkeet iloisesti häntäänsä heiluttaen. No, tänään riitti iloa ja virtaa, ihme ettei häntä lähteny irti! Oli treenitauko teheny hyvää.

Seuraaminen meni kuinka sattui. Mimo oli niin innoissaan, että edisti. Ja ohjaaja oli seota askeliinsa :D Vinkiksi seuraamisen harjoittelua kaarevilla urilla, käännöksiä, kahdeksikkoa. Eikä ohjaaja saa ajatella mitään muuta :P

Kapulan kantamisessa ei ongelmaa, ei jäystäny tms.

Ohjaus sujui todella mallikkaasti, vaikka ei olla varmaan ikinä ennen harjoiteltu tätä. Mimo istui mua vastapäätä. Mimon selän takana 2 noutokapulaa, toinen oikealla toinen vasemmalla, kunnon välimatkan päässä toisistaan (sekä ohjaajat kapuloiden takana). Siinä harjoiteltiin toista puolta, lähetin vasempaan. Mimo oli aluksi hölmistiny, mutta ampaisi matkaan ku raketti ja palautti kapulan hienosti. Sama pari kertaa uusiksi.

Viimeisenä harjoiteltiin ruutuun menoa. Ruutu oli merkattu. Vein Mimon kans pakasterasian kannen päälle nameja. Käveltiin jonkin matkaa poispäin ruudusta. Lähetin eteenpäin. Kun Mimo pääsi ruutuun toistin sanaa ruutuun ja hyvä :) Tätä muutaman kerran.

Olen kyllä tyytyväinen kurssin antimiin! Ensimmäisen kerran jälkeen olin varma, että ei ikinä enää tätä. Harmillisesti yksi kerta jäi välistä, mutta muuten oon yrittäny imeä kaiken tiedon. Suosikki kerta oli ehdottomasti se, kun tehtiin koirakko kerralla putkeen kaikki alokasluokan liikkeet. Ehkä sitä jossain vaiheessa pääsis kokeeseenkin asti? ;)

Yhteistreenit.

Tiistaina (28.6.) kokoonnuttiin yhden taipparikurssilaisen maille vahvistetulla porukalla.

Ensin tein Mimon kanssa yhden markkeerauksen veteen. Helppo homma. Tosin, ravistelu oppi ei oo menny ihan perille saakka viälä. Tai siis, jos Mimo on jo kerran kastunu ja saanu ravistella, niin sen jäläkehen ei oo mitään ongelmaa olla ravistelematta ja tuoda dami suoraan käteen :) Hassu pimu.

Sitten metsään (puolet jäi vielä rantaan hommiin). Päätin jättää hakuruudun välistä, sillä se on sujunu viime aikoina niin hyvin. Joten kakkosmarkkeeraus. Ensin siipidami meistä vasempaan, lähetys. Mimo markkeerasi tosi hyvin, palautus käteen. Heitto oikealle. Samoin ku edellinenkin. Ei valittamista.

Sitten heitto vasempaan ja perään oikeaan, molemmat kohmeisilla variksilla. Mimo lähti hakemaan ensin oikeaa (en ohjannut, kun ei olla ohjauksia niin ahkeraan reenattu). Otti variksen suuhun, tipautti ja palasi takaisin. Lähetin uudestaan, meinas lähteä vasemmalle, mutta sain ohjatuksi oikealle. Epäröintiä, otti kuin ottikin variksen suuhunsa ja palautti käteen saakka! Lähetys vasemmalle. Suoraan varikselle, suuhun ja palautus käteen! Yes yes yes!!!! *hillitöntä tuuletusta*

Variksilla ei siis tällä kertaa ollu sukkia eikä mitään. Lopetin meidän treenit tähän onnistumiseen! Ihan voittaja-olo! :D

kamerakin oli mukana, mutta ainuttakaan kuvaa ei tullu otettua...

Treeniä.

Viime viikolla päättyi Pirkan Nuuskujen taipparitreenit. Päätettiin yrittää treenailla jatkossakin aikataulujen salliessa yhdessä. Eka kerta oli maanantaina (20.6.) ja paikalle saapui minä ja Jenni koirineen :)

Tehtiin metsään hakuruutu. Ruudussa oli myös kaatunut puunrunko, hyvää harjoitusta siis! Ruutu täytettiin siipidameilla. Ensin Jenni, minä yritin toimia kuvaajana. Hyvää työtä, kaikki damit nousi!

Sitten oli Mimon vuoro. Olipa täynnä virtaa koko beibi. Hyvä, että hanskas pysyi! Ennätystahtia tyhjeni hakuruutu! Mimo teki suhteellisen laajaa hakua (aika vaikea ruutu, ei edes tuullu yhtään) ja työskenteli reippaasti.

Lopuksi Mimolle vielä lyhyt jälki pupunkarvadamilla. Halusin kokeilla sokkona. Nimittäin Mimo lähtee aina jäljen vetäjän jälkiä pitkin... No, niinhän siinä nytkin kävi, mutta toisella lähetyksellä nousi "pupukin" mukaan. Mimo touhottaa sen verta kaikkea, ettei se niin tarkasti käytä jäljellä nenäänsä.  Mikähän tähän auttaisi?

Mukavaa oli, on ihan eri treenata jonkun kanssa kuin yksin! Ensi viikolla taas uudestaan :)

Kuvat otti Jenni.

Toko-treenit nro.4

Sunnuntaina oli neljännet tokotreenit (meille kolmannet).

Aloittelimme itseksemme ilman kouluttajaa, onneksi toinen loppujen lopuksi kuitenkin pääsi paikalle.

Harjoiteltiin paikalla makuuta, olin niin ylpee Mimosta, kaikki muut lähti peräjälkeen, mutta Mimo pysyi paikallaan, YES! Noh, myöhemmin tehtiin sama harjoitus, taisi Mimo olla ainoa joka singahti :D Ja tämähän johtui tietenkin minusta. Mimo lukee mua kuin avointa kirjaa. Tällä kertaa erehdyin matkan päästä hengittämään syvään. Mimon mielestä se tarkoitti tänne ;) (ja mullakun se kerta syvään hengitystä auttaa helpottamaan jännitystä...)

Seuraamista harjoiteltiin myös. Mulla meinas välilillä unohtua meidän uus sana... huoh. Mimo kulkee hienosti oikealla kohdalla. Pitäis vain saada alkaa vähennettyä palkkaamista.

Sitten liikkeestä seisomista. Tätä oltiinkin kotona vähä treenattu (samoin kyllä noita muitakin), Mimo on silti hivenen pihalla, että milloin tulla mukaan ja koska jäädä paikalleen ja miten. No, en yhtään ihmettele. Minäkin oon ihan sekaasi, millä jalalla pitäis lähteä, mitä sanaa käyttää, koska palkata... Ehkä tämä tästä, kokoajan menee parempaan suuntaan!

Taidan kyllä alkaa perehtymään naksuttimen käyttöön!

Taipparitreenit nro. 5.

Maanantaina oli viimeiset Nuuskujen taipparitreenit. Koko viime viikon oli niin lämmintä, no maanantai-ilta kun koitti niin vettä piisas... Loppuillasta alkoi olla jo kylmäkin, kun oli ihoa myöte märkä.

Ensimmäisenä mentiin rantaan. Ekaksi damilla markkeeraus, vähän taipparinoutoa kauemmas (veneestä heitto). Vähän empimistä mistä kohtaa menis, mutta muuten hieno nouto. Perään markkeeraus lokilla. Nyt veteen paljon suoraviivaisemmin, ja lokki käteen saakka ilman vesipisaroiden puristelua! Yes! (ei Mimo siltikään vielä osaa puristella käskystä). 

Siirryttiin maalle. Ensin yksi markkeeraus sukkavariksella, ei ongelmaa. Hakuruutu neljällä sukkavariksella (mulla omat tuunatut sukat mukana, reiät molemmissa päissä, että saa sitä varistakin näkyviin.

Haki yhden, mutta jätti puoleen väliin matkaa. Riista vietiin takasin paikoilleen. Tämän jälkeen sieltä löytyi kaikki ja jokainen tuotiin käteen saakka! Hyvä Mimo!!!

Ja lopuksi vielä laahausjälki variksella. Niinhän siinä kävi, kuten ennemminkin. Tosin vähän huolimaton lähetys, mutta Mimo siis jäljesti jäljen vetäjän paluujälkiä paikalle. Tekee näin hyvin usein, mikäli on nähnyt vedon. Varis kuitenkin löytyi! 

Olipas mukavat treenit, ihania onnistumisia! Mimosa, samoin kuin muutkin koirat ovat kehittyneet näiden kertojen aikana valtavasti! Ihana seurata kehitystä!

Nyt alkaa omat treenit (tai voisko sanoa jatkuu) tavoitteena syksyn taipparit!

Toko-treenit nro.3

Tänään oli illasta toko-treenit. Onneksi sää viileni hiukan iltaa kohti, ei tarvinnu treenata kovassa paahteessa. Mulla tosin oli mukana märkä pyyhe paisteen varalle.

En jaksanu lähteä edellisen kerran treeneihin (olin siellä nomen alokasluokassa töissä sinä päivänä), ja treenaus tässä lajissa on jääny vähemmälle.

Tänään kuitenkin tehtiin kaikki alokasluokan liikkeet vuoron perään. Toki harjoitellen ja jokaisen osaamisen mukaan.

Ensin paikallaan makuu. Neljä koiraa rivissä jätettiin paikoilleen makaamaan. Ohjaajat kävelivät viivan taakse (mikäs sen nimi nyt olikaan...) Oon niin ylpee Mimosta. Yksi koira lähti Mimon vierestä ohjaajansa luo (nuori koira), mutta Mimo pysyi paikoillaan!!! Ei olla muuten ikinä taidettu treenata tällälailla. Aina vain yksitellen.

Meidän vuoro oli kolmantena suorittaa tehtävät.

Ekana seuraaminen kytkettynä ja irti. Meni aika hyvin. Ohjaajan jännityksestä johtuen virheitä, joita Mimo yritti parhaansa mukaan paikata. Taluttimetta sujuikin paremmin, lisäohjeiden ansiosta. Muistutukseksi siis itselleni: Seuraamisessa saa antaa uuden käskyn kun vaihtuu juoksuun/kävelyyn. Kun liikkeen ohjaaja antaa käskyn, sitä ei tarvi sillä samalla sekunnilla tehdä. Voi ottaa pari askelta ja sen jälkeen toimia.

Sitten maahan meno seuraamisesta. Ei olla juurikaan treenattu. Pysähdyin ja laitoin pysähdyksestä maahan. Pysyi hyvin paikallaan.

Luoksetulo. Ei valittamista. Paitsi ohjaajalle. Tarkempi käsky. Jos seuraamisessa aloitetaan vasemmalla jalalla (jolla saada koira mukaan), niin koiran jäädessa paikalle askel oikealla jalalla. Joo, en oo ikinä kiinnittäny huomiota. Nyt Mimo oli kuitenkin nytkähtänyt kun lähdin, ei kuitenkaan liikkunut.

Seisominen seuraamisesta. Ei olla harjoiteltu. Siihen nähden ok. Harjoitusta vaan lisää. Lyhyttä matkaa ja palkkaus oikeaan aikaan.

Kuulemma iloinen suoritus. Kiva :)

Nyt vain treeniä tälläkin saralla (silti pääpaino nyt taippareiden läpäisyssä).

Iltalenkin lomas treenit.

Tänään (9.6.) illalla päätin lähteä käymän läheisessä metsässä kävelyllä ja tekemäs hakuruudun.. Ja mikäs siellä tulikaan vastaan?

Kuva lainattu täältä.

Meni siinä pastmat vähä sekaasi, sekä omistajalta että koiralta. Mäyrästä puhumattakaan. Mimo kävi pikkuusen ylikierroksilla.

Päätin kuitenkin jonkin ajan kulttua tehdä hakuruudun. Tein isomman kuin viimeksi, kauimmainen siipidami oli n.45-50m. Jälleen viisi siipidamia kreppeineen paikalle. Tein ruudun siten, että suurin osa dameista oli sellaisissa paikoissa, että näköyhteys katkes.

Mimo toi hienosti. Päätin, että saa hakea vain 4. Ja niinhän se toi. Koira kiinni ja lähdin hakemaan krepit ja yhden jäljelle jääneen damin pois. Krepit löytyi vaan ei damia. Etsintöjen jälkeen (ajattelin, että Mimo on käyny siirtämässä jotain damia) kurkkasin vielä pussiin. Siellähän ne oli kaikki. Turhaan etsin.

On mulla vaan nopee koira, vielä ku omistajaki pysyis peräs...

Ja koira työhön.

Linjoja.

Tänään (7.7.) kävin taas Mimosan kanssa järven rannalla. Mimo sai uida ja touhottaa. Minä luin retkituolissa kirjaa. Ja Mimollahan touhua riitti, löytyi monen moista keppiä, lumpeita jne...

Välillä tehtiin muutamia harjoituksia. Aluksi ykkösmarkkeeraus. Sitten heitin linjaan kaksi damia (anteeksi jos kirjoitan väärillä termeillä, nuo liikkeet joita ei taippareissa vaadita on uusia ja outoja). Kotona ollaan siis jo alkuvuodesta harjoiteltu eteenpäin lähetystä ruokakupin kanssa. Maalla oollaan harjoiteltu nyt jonkin verran lyhyitä ohjauksia. Tänään tein ekaa kertaa linjaan kaksi damia. Oli kyse sitten tuurista tai taidosta niin onnistui! Yes! Nyt vain malttavaisin mielin eteenpäin. Mimo selvästi nauttii vähän vaikeimmista hommista. Tais alkaa samat treenit vähän tylsistyttämään...

Aurinkoa on riittäny tällekin päivälle, ihanaa! :)

Huh, hellettä!

Tänään maanantaina (6.6.) oli tosi lämmin päivä. Niimpä avasin eniron sivuille Tampereen kartan ja yritin etsiä sopivaa rantaa jossa uittaa Mimosaa.

Ei muutaku autoon ja nokka kohti tuntematonta! :P Ensimmäinen tienpätkä oli vielä lyhyempi mitä mä "mittailin" kartasta. Ei siis kelevannu meille. Toista vaihtoehtoa en ollu ettiny. Joten ajelin sinne tänne. Löysinkin summanmutikassa yhden. Joidenki veneranta. Ei ristin sielua missään, I-H-A-N-A-A!!!

Oltiin paikalla reilu tunti. Mimosa nautti uimisesta!

Kotimatkalla vedin polun viereen Mimolle jäljen (taippareita ajatellen...), lyhyempi ja tekopupulla. Jätin Mimosan paikalle odottamaan, vedin jäljen ja rämmin toista kautta pois. Lähetin. Tuntui pitkälle ajalle, voin vain kuvitella mille taippareissa/kokeissa tuntuu. Lopputulos oli tämä:

Kyllä emäntä oli iloonen! :D

Taipparitreenit nro. 4.

Tänään (31.5.) oli toiseksi viimeinen kurssikerta.

Alkuun suunnistettiin rannalle. Ensin pari markkeerausta damilla. Mimo haki ne hienosti. Tosin pudotti ne rantaveteen, pudisteli otti suuhunsa ja toi käteen. Lokki haettiin myös hienosti vedestä.

Eli nyt opetellaan ravista käskyä. Palasi mieleen, että sunnuntain alokasluokassa ainakin yksi käytti tätä ravista- käskyä.

Jäljelle. Tai sitä ennen Mimosa kantoi sukassa olevaa kania mallikkaasti (ilman sukkaa ei huolinu).  Vedettiin variksella jälki ja dami jäljen päähän. Mimosa meni jälkeä pitki, toi damin käteen.

Jatkossa en kutsu pillillä vaan odotan, että Mimo tuo "saaliin" perille. Tulee pillikutsusta sen verran rivakkaa vauhtia, että riista voi jäädä matkalle.

Ja lopuksi variksen kantoa sukassa, ei ongelmaa. Nyt oli sukka molemmista päistä auki, joten sukka oli siis vain variksen keskellä.

Ampumista.

Torstaina 26.5. oli meidän ryhmäläisille (ja muutamalle muulle) järjestetty mahdollisuus mennä koiran kanssa totuttelemaan haulikon laukauksiin.

Päätin lähteä Mimosan kanssa, johtuen luonnetestissä sattuneista piippauksista. Tällä kertaa (kuten ei ennen luonnetestiäkään) ei ollut mitään ihmeellistä laukausten suhteen. Kannatti lähteä, tuli ainakin itselle levollisempi mieli.

Jäin tekemään samaan paikkaan kaksoismarkkeerauksen. Meni ok, paremminki olis voinu onnistua. Vähän meni hakemiseksi. Vähän helpompaa harjoitusta siis jatkossa.