Luonnetesti 14.5.11

Puolen päivän aikaan käännettiin auton nokka kohti Ylöjärveä päämääränä SKL:n luonnetesti.

Itse en ole koskaan ennemmin ollut katsomassa testiä. Olikin hyvä, että kirjeessä kehotettiin tulemaan hyvissä ajoin paikalle, että näkee ainakin edellisen suorituksen.

Mua jännitti ihan kiitettävästi, mutta kuten tavallisesti se loppui kun tositoimiin päästiin (onneksi!). Startattiin päivän toiseksi viimeisinä.

Aluksi siis kyseltiin koiran taustaa (ikää, asumismuoto, perheen muut eläimet jne.), jonka jälkeen tuomari rupesi leikkimään koiran kanssa koivu klapilla. Mimosa leikki hyvin mukana, mutta ote oli pehmeä. Tästä siirryttiin kelkan luokse.

Tuomari veti kelkkaa (jolle oli puettu takki ja pipo) "sykäyksittäin" lähemmäs meitä. Mimo suhtautui tähän tulokkaaseen hieman varauksella, mutta ei pelännyt. Kuvittelin, ettei olisi tullut lähellekään kyseistä kapistusta.

Seuraavaksi vuorossa peltitynnyri ja sateenvarjo. Kävelimme ulkorakennuksen vierustaa, ohitimme luiskan päällä lepäävän tynnyrin ja jatkoimme matkaa kohti roskista. Kohdalla roskiksen takaa avattiin sateenvarjo, Mimo murahti sille. Heti piti kääntyä pois ja jatkaa matkaa takaisin. Luiskan ohitettuamme, tynnyri vieritettiin alas, Mimo säikähti, mutta ei pelännyt. Heti seurattiin tynnyriä ja mentiin haistelemaan sitä. Tämän jälkeen kävellen sateenvarjopaikan ohi, eikä mitään ongelmaa.

Tästä suunnattiin kohti hyökkääjää. Lähdimme kävelemään kohti yhtä isoa puuta, rappusten takaa toinen tuomareista hyökkäsi meitä kohti. Silloin piti pysähtyä. Ja tämä meni niinkuin arvelinkin. Mimosa ei tehnyt elettäkään puollustaakseen. Tämän jälkeen luoksetulo, ok.

Sitten kohti pimeää huonetta. Annoin Mimon toisen tuomarin huostaan. Lähdin itse kohti pimeää huonetta, kutsuin Mimoa, menin sisään ja vedin oven perässäni kiinni. Toinen tuomarivei mut kolmanteen huoneeseen. Matkalla "mun huoneeseen" maassa oli ainakin vahakangasta ja peltinen roskis(?). Valot sammutettiin, toinen tuomari toi Mimon sisään pimeään huoneeseen, molemmilla tuomareilla oli taskulamput päällä. Mimon piti etsiä mut ja mä en saanu pitää mitään ääntä (ja musta tuntui, että miten mä voin hengittääkkin niin kovaan ääneen :D). No, Mimo löysi mut hetken kuluttua. Valot päälle ja takaisin ulos.

Testi lähestyi loppuuan.

Vein Mimon seinän viereen ja kiinnitin lyhyeen köyteen (tässä näkyi pieni jännitys, ei meinannu saada lukkoja auki ja kiinni ;), minä nurkan taa piiloon.

Toinen tuomari lähestyi piilosta keppi kädessä ja huppu päässä Mimoa kohti. Mimo oli kovin rauhaton ja paineistui huomattavasti. Niimpä tuomari ei vienyt ihan loppuun asti tätä. Mimo oli rauhaton.

Lopuksi vielä ampumiset. Käveltiin tuomareita kohti, he antoivat merkin piti pysähtyä. Nurkan takaa ammuttiin (ilmaan) Mimo terästäytyi. Ammuttiin toisen kerran, Mimo alkoi vinkumaan (mitä se ei koskaan ennen oo laukausten yhteydessä tehnyt). Rauhoittui ja ammuttiin vielä kolmannen kerran. Taas terävänä ilman ääntä.

Täytyy myöntää, että testi oli todella mielenkiintoinen. Tuomarit osasivat asiansa ja lukivat koiraa. Mitään ei tehty enempää, ettei koiralle jäisi traumoja.

Läpi meni, pistein 168!!! Yes.

Loppupäivä otettiinki rennosti, nauttien elämästä!